still alive

Hengissä ollaan! Ei olla päästy aiemmin oikeen nettiin, mutta yritetään saada tänne nyt jotain. Asiaa olisi vaikka miten, mutta vaikea laittaa sanoiksi mitä täällä on jo nähnyt ja kokenut. Tunteet menee koko ajan hirveää vuoristorataa ja kaikkea uutta tulee vastaan joka puolelta.

Asumme lähellä Shceer Memorial Hospitalia Baenpan keskustassa. Meidät on majoittanut maailman ihanin, hyväsydämmisin ja kiltein perhe varmaan koko maailmassa! Oltiin aluksi vähän vastaan kotimajoitusta, mutta nyt parin päivän aikana ollaan tajuttu miten mittaamattoman arvokkaita Bijuli, mama (ei muisteta oikeaa nimeä) ja Philip-poika oikein on. He on vieneet meitä jo parille eri festivaaleille, huomenna on taas uusi festivaali ja  nepsut aikoo tappaa meidän ankkakaverin! Saa nähdä kuinka paljon meidän vegtaristi huomenna pillittää. Perhe tekee meille myös ruuan (hyvää on!) ja huolehtii meistä muutenkin. He ovat ottaneet meidät osaksi perhettään ja sanoivat, että voimme pitää heitä nepalivanhempinamme. Ei voi tarpeeksi korostaa, miten suuri apu tämä perhe on. Ollaan nimittäin muutenkin ihan hukassa täällä koko ajan. KAIKKI täällä on niin älyttömän erilaista. Niinkin yksinkertainen asia kuin vessassa käynti on tuottanut meille suurta päänvaivaa. Joo, meillä on wc-pönttö, mutta se ei vedä ja täällä ei käytetä vessapaperia!! Todella ärsyttävää. Ämpäristä vaan vettä ja pesut hoidetaan sellaisen pikku kannun avulla. 

Liikenne täällä on täys kaaos. Autoja ja moottoripyöriä täällä on niin paljon ettei sitä pysty mitenkään kertomaan tai kuvaamaan. Liikennesääntöjä ei tietenkään ole ja autot/mopot ei väistä. Ei oltaisi uskallettu ylittää yhtäkään tietä ilman paikallisia. Niin ja liikenne on kaiken lisäksi vasemman puoleista. 

Aikaa menee varmasti myös siihen, että totutaan jatkuvaan tuijottamiseen, sormella osoitteluun, kuiskimiseen ja nauramiseen. Yllättävän ahdistavaa. Ollaan tavattu myös muutama ihan hauska heppu. Tänään töissä yksi hoitajista kysyi vakavissaan, mitä oikein syömme, koska olemme niin valkoisia.Toinen hoitaja heitti siihen, että ne juo niin paljon maitoa. Hassuja nämä nepsut. Täällä ollaan myös kauhean ylpeitä omista ammateistaan. Meille on tultu kovin ylpeinä kertomaan että "hey, im a taxidriver!" tai "hey, my work is say hello everyone who comes here!" 

Koitetaan päästä kirjoittamaan taas mahdollisimman pian! On niin paljon vielä kerrottavaa ja koko ajan tulee lisää! Namaste! 

ps. Rahaa on molemmilla kulunut kolmen päivän aikana n. 2e (sis. läpykkäät, bussimatka Kathmanduhun ja takaisin ja adapterin.) Adapteri ei kyllä toimi, joten ei saada ladattua kännyköitä. Koitetaan fiksata tilanne mahd. pian! Ja kuvia koitetaan myös laittaa myöhemmin!