Ei löydetty Thamelia

Osattiin tänään hienosti hypätä oikeaan bussiin, joka suuntasi Kathmanduhun. (bussimatka edestakas banepa-ktm 95rupiaa/hlö =n. 80snt) Tarkoitus meillä tosiaan oli käydä Thamelilla, mutta eihän me höppänät sinne löydetty, vaikka varmaan kymmenen kertaa kysyttiin neuvoa. Oli törkeen kuuma ja väsyttikin, joten hetken kierreltyämme täpötäysiä Kathmandun katuja päätimme luovuttaa ja lähteä takaisin kotiin. Koitetaan saada seuraavalla kerralla jotkut paikalliset opastamaan meitä pösilöitä.

bussissa

ei oo yhtää hiki..

Perjantai ja Lauantai illat meillä sujui leppoisasti jo melkein kantapaikaksi tulleessa raflassa. Nautittiin hyvästä ja erittäin halvasta ruuasta ja juomasta. Käytiin myös vähän lenkkeilemässä ja läydettiin rappuset jotka johtaa läheisen kukkulan metsään ja päätettiin, että lähdetään katsomaan ensi viikonloppuna mitä sieltä löytyy! 

Tollanen suloinen kulkukoira nukkui meidän oven edessä kun tultiin eilen kotiin ei hajuakaan mistä se siihen oli tupsahtanut.

Huomenna alkaa taas uusi työviikko ja päästään luultavasti parina päivänä jonkun järjestön mukaan lähi kyliin tekemään terveystarkastuksia naisille. Töissä ollaan viihdytty hyvin, tehdään scheeristä oma postaus jossain vaiheessa kun ollaan otettu vähän kuvia sieltä. 

Banepa2

Täällä kaikki hyvin. Ei olla paljon mitään tehty niin ei ole oikeen kerrottavaa. Huomenna ollaan menossa tsekkaamaan Thamel.

Timila Homestay

Eilen käytiin naapurikylässä pyörähtämässä parin paikallisen jäbän kanssa. Maisemat olivat ihan uskomattoman hienot! Käytiin Dhukikelin huipulla jossain söpössä pikku raflassa istuskelemassa ja höpöttelemässä niitä näitä. Oli mahtavaa! Mutta unohdettiin kamera tietysti kämpille... Viime yönä täällä oli ihan järjetön myrsky. Ihan kuin olis pommeja räjähtänyt vieressä. Salamoita välähteli taivaalla ihan järjetön määrä ja vettä tuli alas kuin saavista kaatamalla ja enemmänkin. Päivisin täällä on kuitenkin ollut aina tosi  hyvä ilma.

Mutta ajateltiin, että nyt voitaisiin vähän esitellä meidän kämppää! Asutaan noin 5min kävelymatkan päässä sairaalalta ihan Banepan keskustassa. Tää on jonkin näköinen kerrostalo, jossa aina yhdessä kerroksessa on yksi asunto. Meidän asunto on kaksi ylimmäistä kerrosta. Meidän huone on erillään muusta asunnosta, mikä on ihan kiva. Ei tarvii Bijulin vaimoineen kuunnella meidän pölötystä kaiken yötä. 

Tässä joitain kuvia meidän nepsu kodista:

olkkari

Sähkökatkoja

Täällä tosiaan on sähköt poikki about puolet ajasta. Ne on aina tiettyinä ajankohtina pois, joten nää osaa aina kertoa milloin ne tulee ja menee. Netin pitäisi toimia silloin kun sähkönkin, mutta sekin on aika vaihtelevaa. Netti on tosi hidas varsinkin meidän huoneessa. Julin läppäri ei jostain syystä toimi täällä ja Katan iPad hajosi.. Joten kirjoitellaan tätä kännykällä! Ei tarvita adapteria täällä niinkuin aluksi luultiin, mutta esim kännykkää ladatessa laturi kuumenee tosi paljon äkkiä. Ei siis uskalla ihan kauheen pitkiä aikoja kerralla pitää seinässä kiinni.

Haettiin tänään nepali sim-kortti meille ja se olikin varsin mielenkiintoinen homma! Pari poliisia, tai mitä pelottavan näköisiä miehiä olivatkaan, otti Julin sormenjäljet, passikuvan ja kopion passista. He halusivat myös tietää suomalaisen osoitteen, mitkä ovat isän ja isoisän nimet sekä allekirjoituksia tietty moneen eri paikkaan. Ei ihan käynyt vaan lampsimalla ärrälle.. 

Täällä on muutenkin kauheesti poliiseja/sotilaita mitälie liikkeellä. Isot pamput käsissä ne kulkee ympäriinsä täysissä varusteissa. 

Tänään meillä on ollut todellinen lazy sunday. Ei olla mitään oikeen jaksettu tehdä paitsi se sim-kortti hakea. Ollaan vaan makoiltu, luettu ja tietty ahdettu napa täyteen mamman herkkuruokia. No ollaan huomenna aamulla sitten reippaina töissä! 

Banepa

Lauantai on täällä pyhäpäivä ja viikon ainoa vapaapäivä paikallisilla. Meillä on vapaata vielä huominenkin. Tänään nukuttiin pitkään, jonka jälkeen mentiin kiertelemään ympäri Banepaa ja ottamaan kuvia. Käytiin myös ravintolassa syömässä masut täyteen. Kolme annosta ja kaksi litran lähdevesipulloa maksoivat yhteensä noin 3e. Täällä joutuu ihan vararikkoon. Ruoka on tosi hyvää. Aamupalaksi on aina jotain kauheeta mättöä kuten pastaa tai nuudeleita. Kerran oli kyllä ihan törkeen hyvää kookos-riisipuuroa, joka on tähän mennessä ehkä eniten muistuttanut aamupalaa. Töiden jälkeen meillä on täällä teehetki (Julin ehdoton lemppari juttu). Tee on älyttömän hyvää ja tällä nää juo sitä paljon.Päivälliseksi on yleensä riisiä ja jotain kastiketta ja kasviksia. 

Tässä jotain kuvia randomisti Banepasta:

still alive

Hengissä ollaan! Ei olla päästy aiemmin oikeen nettiin, mutta yritetään saada tänne nyt jotain. Asiaa olisi vaikka miten, mutta vaikea laittaa sanoiksi mitä täällä on jo nähnyt ja kokenut. Tunteet menee koko ajan hirveää vuoristorataa ja kaikkea uutta tulee vastaan joka puolelta.

Asumme lähellä Shceer Memorial Hospitalia Baenpan keskustassa. Meidät on majoittanut maailman ihanin, hyväsydämmisin ja kiltein perhe varmaan koko maailmassa! Oltiin aluksi vähän vastaan kotimajoitusta, mutta nyt parin päivän aikana ollaan tajuttu miten mittaamattoman arvokkaita Bijuli, mama (ei muisteta oikeaa nimeä) ja Philip-poika oikein on. He on vieneet meitä jo parille eri festivaaleille, huomenna on taas uusi festivaali ja  nepsut aikoo tappaa meidän ankkakaverin! Saa nähdä kuinka paljon meidän vegtaristi huomenna pillittää. Perhe tekee meille myös ruuan (hyvää on!) ja huolehtii meistä muutenkin. He ovat ottaneet meidät osaksi perhettään ja sanoivat, että voimme pitää heitä nepalivanhempinamme. Ei voi tarpeeksi korostaa, miten suuri apu tämä perhe on. Ollaan nimittäin muutenkin ihan hukassa täällä koko ajan. KAIKKI täällä on niin älyttömän erilaista. Niinkin yksinkertainen asia kuin vessassa käynti on tuottanut meille suurta päänvaivaa. Joo, meillä on wc-pönttö, mutta se ei vedä ja täällä ei käytetä vessapaperia!! Todella ärsyttävää. Ämpäristä vaan vettä ja pesut hoidetaan sellaisen pikku kannun avulla. 

Liikenne täällä on täys kaaos. Autoja ja moottoripyöriä täällä on niin paljon ettei sitä pysty mitenkään kertomaan tai kuvaamaan. Liikennesääntöjä ei tietenkään ole ja autot/mopot ei väistä. Ei oltaisi uskallettu ylittää yhtäkään tietä ilman paikallisia. Niin ja liikenne on kaiken lisäksi vasemman puoleista. 

Aikaa menee varmasti myös siihen, että totutaan jatkuvaan tuijottamiseen, sormella osoitteluun, kuiskimiseen ja nauramiseen. Yllättävän ahdistavaa. Ollaan tavattu myös muutama ihan hauska heppu. Tänään töissä yksi hoitajista kysyi vakavissaan, mitä oikein syömme, koska olemme niin valkoisia.Toinen hoitaja heitti siihen, että ne juo niin paljon maitoa. Hassuja nämä nepsut. Täällä ollaan myös kauhean ylpeitä omista ammateistaan. Meille on tultu kovin ylpeinä kertomaan että "hey, im a taxidriver!" tai "hey, my work is say hello everyone who comes here!" 

Koitetaan päästä kirjoittamaan taas mahdollisimman pian! On niin paljon vielä kerrottavaa ja koko ajan tulee lisää! Namaste! 

ps. Rahaa on molemmilla kulunut kolmen päivän aikana n. 2e (sis. läpykkäät, bussimatka Kathmanduhun ja takaisin ja adapterin.) Adapteri ei kyllä toimi, joten ei saada ladattua kännyköitä. Koitetaan fiksata tilanne mahd. pian! Ja kuvia koitetaan myös laittaa myöhemmin!

Pian perillä!

Kaksi kovin väsynyttä matkustajaa istuskelee nyt Kuala Lumpurin lentokentällä. Tämä on tosi moderni tällänen lasihökkeli täynnä viinakauppoja ja merkkiliikkeitä. Tosi jees ja törkeen kiiltävät lattiat. Matka Helsingistä Damiin meni vikkelään, mutta 12h lentomatka tänne oli melko tuskaa siinä sillipurkissa. Plussaa kuitenkin malaysian airlinesille ruuasta ja henkilökunnasta. Hymyt korvissa ne raahas meille koko ajan jotain syötävää, riisiä kookoksella ja jollain tulisella kastikkeella oli tarjolla ofc kaiken muun herkun lisäksi. Vielä yksi lentomatka ja perillä ollaan! Peukut pystyyn että matkalaukut on myös saapunut määränpäähän! Ja toivottavasti siellä Nepalin päässä on myös joku vastassa... 

lähtöfiilistelyä

Noniin! Tänään on sitten viimeinen yö hetkeen koti-Suomessa! Laukut on pakattu, sisällöstä ei olla niin varmoja. Matkalaukut pullottavat kyllä siihen malliin että puolet omaisuudesta on molemmilla mukana. Pakkaaminen tuotti kummallekin kovasti päänvaivaa. On vaikea miettiä mitä kaikkea pitää ottaa mukaan kun on poissa monta kuukautta ja siinä ajassa ehtii ilmat vaihdella vaikka kuinka paljon.

Nyt ollaan Vantaalla ja aamulla matkataan Helsinki-Vantaatalle, josta Malaysian Airlines lennättää meidät Kathmanduhun. Kello herättää viiden aikaan, joten täytynee yrittää saada nukuttua edes hieman. Koitetaan parhaamme mukaan päästä päivittämään blogia Nepalissa. Toivottavasti toimii netti edes joskus..    

Julin kamat

     

             

Katan kamoja

Kata on päättänyt aloittaa Nepalissa skeittaamisen,.

TJ 6

Kuusi yötä ja Juli ja Kata suuntaa kohti Nepalia! Lento lähtee 17.9 klo 8.10 Helsinki-Vantaalta ja lentää Damin ja Kuala Lumpurin kautta Kathmanduhun. Lippu Nepaliin maksoi 600e per nenu. Paluulippua ei vielä ostettu, koska ei tiedetä milloin tullaan takaisin. Tarkoitus olisi kolmen kuukauden harjoittelujakson jälkeen jäädä vähäksi aikaa kiertämään Aasiaa.

Harjoittelun suoritamme Banepassa Scheer Memorial Hospitalissa. Banepa on noin 25km Kathmandusta, eli jos alkaa pikkukaupunkiin hajoamaan pää, voi hypätä bussin katolle ja hurauttaa katsomaan vähän isompia mestoja. Sairaala, jossa työskentelemme, on jenkkiläisten adventistien ylläpitämä ja vapaaehtoisten avulla tomiva. Eli enkulla pitäisi pärjätä ja sairaalan tasokin on varmaan melko hyvä.

Stessitaso kummallakin on about 100, mutta pikkuhiljaa alkaa asiat selkiintymään! Esimerkiksi asunto ja kyydit lentokentältä on nyt ilmeisesti hoidossa..Ainakin toivottavasti..

                                                                  (kuvat weheartit.com)